Tukiviikonlopputoiminta luvanvaraisena sosiaalipalveluna

 

Järjestämämme tukiviikonlopputoiminta on sosiaalihuoltolain 14§:n kohdan 14 ja lastensuojelulain 36§:n kohdan 6 mukaista sosiaalipalvelua. Toiminta on siis aluehallintaviraston valvomaa luvanvaraista sosiaalipalvelua. Noudatamme avi:n toiminnalle määrittelemää asiakas- ja henkilöstömitoitusta, ja tukiviikonloppujen työskentelyä toteuttavat sosiaalihuollon ja terveydenhuollon laillistetut ammattihenkilöt. Jokaisen lapsen kohdalla toiminnalle kirjataan tavoite tai tavoitteet, jotka voi kirjata osaksi lapsen tai nuoren sosiaalihuoltolain 39§:n tai lastensuojelulain 30§:n mukaista asiakassuunnitelmaa. Tukiviikonloput eroavat esimerkiksi tavoitteellisuuden ja valvonnan ja sääntelyn osalta leiritoimintana toteutettavasta viikonlopputoiminnasta tai lomakotitoiminnasta.
 

Tavoitteellinen ja tehokas työmuoto osana avopalveluita

Viikonlopputoiminta mahdollistaa työntekijän ja lapsen suhteen syventymisen nopeasti ja tehostaa tavoitteellista työskentelyä.

​

Tavallisessa tukihenkilötyössä on mahdollista toimia pitkälti lapsen ehdoilla. Varsinkin jos lapsi suhtautuu tukihenkilöön varautuneesti tai epäilevästi, lapsen ehdoilla toimiminen on alkuvaiheessa tärkeää, kunnes riittävä luottamus on saavutettu ja suhde lapsen ja tukihenkilön välillä syventynyt. Jotkut lapset ovat lähtökohtaisesti avoimempia luottamaan uuteen aikuiseen ja avaamaan itseään. Kuitenkin useimmat lapset, joilla on haasteita oman käyttäytymisen kanssa tai omassa perhetilanteessa, eivät erityisemmin pidä siitä, että heidän pitäisi varata aikaa puhumiseen tuntemattoman aikuisen kanssa. Varsinkin jos lapsella on oletus, että hänen pitäisi puhua siitä, mikä hänen elämässään, käytöksessään tai taidoissaan on vaikeaa tai huonosti. Motivaatio puhua itseä painavista tai vaikeista asioista usein herää vasta, kun lapsi yhdessä vietetyn ajan kautta huomaa, että aikuinen on luottamuksen arvoinen ja todella osoittaa välittämistä. Tukihenkilötyössä edetään yleensä aluksi lapsen ehdoilla, jotta lapsi suostuu yhdessä vietettävään aikaan, ja ikkuna luottamuksen rakentamiselle avautuu. Tämä vaatii aikaa. 

 

Olemme kokemuksen kautta huomanneet, että viikonlopputoiminta tekee mahdolliseksi syventää tukisuhdetta tehokkaasti. Arjessa tapahtuvat tukitapaamiset toteutetaan yleensä tutustumisen ja luottamuksen rakentamisen ajan mieluisan toiminnan ja tekemisen merkeissä. Vaikka lapsella olisi isojakin tunnesäätelyn, keskittymisen tai muita käyttäytymisen haasteita, lapsen vireystila ja jaksaminen pysyy yleensä ainakin kohtuullisena muutaman tunnin ajan, kun tekeminen on mielekästä ja tukihenkilö pystyy keskittymään täysin lapseen kahden kesken. Viikonlopputoiminnassa vietettävä aika on yhtä tukihenkilötapaamista paljon pidempi. Viikonloppuun sisältyy mielekkään tekemisen ja toiminnan lisäksi monenlaista ajanviettoa: normaalin arjen rutiineita ja siirtymiä kuten normaalit hammaspesut, pukemiset, nukkumaanmenot, vähintään yksi yhteinen ruuanlaitto sekä yhteinen loppusiivous. Nämä ovat osa arkea, joka usein jää tukihenkilötapaamisten ulkopuolelle. Usein ne ovat juuri samoja tilanteita, joissa lapsen haasteet tulevat kotona näkyviksi.  Myös viikonlopputoiminnan sosiaalinen ympäristö, jossa on muitakin lapsia ja nuoria, on täysin erilainen kuin yhden lapsen ja yhden aikuisen välisillä tukihenkilötapaamisilla.

Yksi tehokkaimmista tavoista harjoitella lapsen kanssa hänen tarvitsemiaan taitoja ovat käytännön tilanteet ja kokemukset. Tukiviikonlopputoiminnassa arjen toiminnanohjauksen haasteet, tunne-elämän haasteet sekä sosiaalisen kanssakäymisen haasteet tulevat esiin luontevalla tavalla ja todellisina tilanteina. Sen sijaan, että tilanteista puhuttaisiin vain jälkeenpäin tai ennakoiden, työntekijä on konkreettisesti lapsen tukena ja apuna tilanteissa selviämiseksi. Tämä on tehokasta työskentelyä monestakin syystä:

​

1. Aikuinen tarjoaa läsnäolollaan apua ja kanssasäätelyä. Tunnesäätelyn yksi merkittävin kehitysreitti tapahtuu kanssasäätelyksi kutsutun prosessin kautta. Tunnemyrskyn valtaan joutunut ja hallintansa menettänyt lapsi hyötyy rauhallisen ja vakaan aikuisen tarjoamasta empaattisesta läsnäolosta ja turvan tunteesta. Hiljalleen toistuvien kokemuksien myötä lapsi alkaa sisäistää tätä aikuisen ulkoista säätelyapua osaksi omaa säätelyään ja pystyy ottamaan vastaan keinoja säädellä myös itse itseään.
    

2. Mahdolliset haasteet ja onnistumiset ovat tässä ja nyt. Vertaisryhmä ja toimintaan osallistuminen antavat vahvan motivaation siihen, että lapsi tulee yhteistyöhön aikuisen kanssa haastavan tilanteen ratkaisemiseksi. Jos tilanteista keskustellaan aina vain jälkeenpäin, lapsen voi olla vaikea sanoittaa tai ymmärtää itsekään, mitä vaikeassa tilanteessa tapahtui. Lapsella voi olla myös halu välttää ikävään muistoon palaamista. Viikonlopputoiminnassa lapsen hyvää ja proaktiivista toimintaa voidaan kehua ja vahvistaa ja ongelma- ja jumitilanteita ratkoa lapsen kanssa “reaaliaikaisesti”. Yhdessä ongelmatilanteiden ratkominen ja niiden ylittäminen vahvistavat sekä lapsen itsetuntoa että syventävät luottamusta aikuiseen ja omiin kykyihin.
    

3. Viikonlopun työntekijät voivat omakätisesti havainnoida ja nähdä lapsen vahvuudet, joiden avulla lapsen kanssa lähdetään voittamaan vaikeuksia, sekä toimintamallit, jotka johtavat haasteisiin. Viikonloppujen aikana työntekijälle tulee paljon kokonaisvaltaisempi käsitys lapsesta.
    

​

Viikonlopputoiminta osana lapsen tai nuoren kokonaisvaltaista tukea

​

Yksinkertaisimmillaan tukiviikonloppujen tavoite ja hyöty on mahdollistaa lapselle tai nuorelle mielekästä tekemistä ja vanhemmilla levähdysaikaa jaksamisen tueksi. Tukiviikonlopuille voidaan määritellä myös yksilöllisempiä tavoitteita esimerkiksi lapsen tunnesäätelyn, sosiaalisten taitojen tai itsetunnon tukemiseksi. Parhaimmillaan tukiviikonloput ovat osana lapsen tai nuoren muuta kokonaisvaltaista tukea. Kokonaisvaltainen tuki yhdistää tukiviikonlopputoiminnan ja lapsen omat tukitapaamiset arkisin. Lapselle nimettävä työntekijä toimii myös tukiviikonlopun yhtenä ohjaajana. Viikonlopun pidempi yhteinen aika sekä toiminta vertaisryhmässä tuo lapsen kanssa työskentelyyn syvyyttä. Tukitapaamisten avulla työntekijä havainnoi ja tutustuu lapsen arjessa näkyviin haasteisiin, jolloin ne voidaan huomioida tukiviikonlopuissa ja ottaa työskentelyn kohteeksi. Yksilötapaamisilla taas voidaan keskittyä tukiviikonlopun havaintojen perusteella esimerkiksi lapsen tarvitsemien taitojen opettelemiseen hänen omassa arjessaan.

Palveluun on mahdollista yhdistää myös vanhempien tukitapaamisia, perhetyötä, perheen ja lapsen nepsy-valmennusta sekä terapeuttista tukea vanhemmalle tai koko perheelle. Kun työntekijä tutustuu hyvin lapseen  tukiviikonlopputoiminnassa ja/tai tukitapaamisilla, on myös vanhempien kanssa työskentelylle eri lähtökohdat. Perhetyössä tai vanhempien kanssa työskentelyssä työntekijät ymmärtävät paremmin sekä vanhempien kokemuksen ja tarpeet että lapsen näkemyksen omasta elämästään ja yksilölliset piirteet.
 

Ryhmätoiminnan merkitys osana tavoitteellista työtä

​

Puutteet sosiaalisissa taidoissa tai kyvyissä toimia muiden ihmisten kanssa voivat asettaa isoja haasteita lapsen tai nuoren suotuisalle kehitykselle. Puutteelliset sosiaaliset taidot tulevat usein näkyväksi ryhmätilanteissa vertaisten kanssa, esimerkiksi hankaluuksina koulussa, vetäytymisenä kotiin ja jatkuvana riitaantumisena tai aggressiivisena käytöksenä kaverisuhteissa. Puutteet sosiaalisissa taidoissa voivat tehdä koulupäivistä tavallista kuormittavampia. Kodin tutuissa rutiineissa ja aikuisen kanssa kaksin toimiessa haasteet eivät välttämättä näyttäydy samalla tavalla. Sosiaaliset taidot ovat monen tekijän kokonaisuus, joita ovat muun muassa:

• kyky tunnistaa ja ymmärtää omia ja toisten ihmisten tunteita

• Kyky asettua toisen ihmisen asemaan

• Kyky odottaa omaa vuoroa ja antaa vuoro muille

• Kyky sietää pettymyksiä ja itsesäätely

• Kyky ottaa vastaan ohjausta

• Kyky neuvotella ja tehdä kompromisseja, kyky toisaalta joustaa ja toisaalta pitää kiinni omista mielipiteistä

Puutteet näissä taidoissa ja kyvyissä voi näkyä esimerkiksi siten, että lapsi tulkitsee muiden neutraalin toiminnan kiusaamisena tai ärsyttämisenä, jos hän ei ymmärrä toisten aikomuksia tai tekojen tilannesidonnaisuutta. Esimerkiksi toiselta ottaminen on usein kiusaamista, mutta pallopeleissä tai leikissä ne voivat kuulua yhteisiin sääntöihin. Vaikka töniminen on kiellettyä ja huonoa käytöstä, sitä voi tapahtua myös vahingossa tai leikeissä ja urheilulajeissa. Myös omat voimakkaat tunnereaktiot ja itsehillinnän vaikeudet voivat johtaa siihen, että yhteisiin leikkeihin tai peleihin ei onnistu. 

​

Koska hyvien sosiaalisten taitojen taustalla on monia tekijöitä, myös harjoiteltavat taidot ja osa-alueet voivat olla yksilöllisiä. Pelkkä lapsiryhmässä oleminen ei välttämättä riitä opettamaan sosiaalisia taitoja, vaan lapsi voi aikuisen apua ja tukea taitojen harjoittamiseen ja opetteluun. Sosiaalisten taitojen harjoittelussa on hyvä lähteä liikkeelle käytännön tarpeista, eli niistä taidoista joissa lapsella havaitaan olevan puutteita ja joissa harjaantumisesta lapsi saisi myös itselleen konkreettista hyötyä.

​

Tukiviikonloput ovat toimintaa vertaisryhmässä. Lapsia tuetaan yhteistoimintaan mielekkäiden ja motivoivien yhteisten tekemisten kautta. Lapsilla kiinnostus vertaisiin ja ystävyyssuhteiden muodostamiseen voi vaihdella. Esimerkiksi lapsi, jolla on autismikirjon häiriö tai siihen viittaavia piirteitä, ei aina välttämättä koe tarvetta lähestyä vertaisia. Lapsen omaa tarvetta tulee kuunnella. Myös lapsi, joka ei koe olevansa yksinäinen tai kaipaa ystäviä, kuitenkin hyötyy sosiaalisten taitojen harjoittelusta. Mielekäs toiminta luo puitteet, joka motivoi sosiaalisten taitojen harjoitteluun siinä määrin, että ryhmässä toiminta ja osallistuminen onnistuu. Ryhmää hyödynnetään sosiaalisten taitojen harjoitteluun niin ohjatuissa tekemisissä, jotka sisältävät yhdessäoloa ja vuorovaikutusta, kuin vapaissakin tilanteissa. Yksinkertaisimmillaan ohjattu ja aikuisen tukema toiminta, jossa lapsi joutuu soveltamaan erilaisia sosiaalisten taitojen osa-alueita, voi olla yhteiseen ruuanlaittoon osallistuminen tai lautapelien pelailu. Havainnoinnin ja yhdessä lapsen kanssa vietetyn ajan perusteella työntekijöille muodostuu kuva, minkä osa-alueiden harjoittelusta lapsi hyötyisi ja missä asioissa tarvitsee aikuisen tukea. Mahdolliset haastavat tilanteet tai ristiriidat ovat mahdollisuuksia opetella ongelmanratkaisua, kommunikointia, rauhoittumista ja sopimista aikuisen tuella ja turvallisessa ympäristössä. Parhaimmillaan tukiviikonlopuissa muodostuu myös merkityksellisiä toveruus- tai ystävyyssuhteita.

 

 

Ota yhteyttä ja kysy lisää:

Jari-Pekka Nummela

sosionomi AMK, nepsy-valmentaja

puhelin: 0413156329

sähköposti: jp.nummela@lahellasi.com

http://www.lahellasi.com